maanantai 6. heinäkuuta 2015

Mitä seikkailukasvatus on?

Pirkanmaan Ympäristökasvatuspäivä pidettiin tänä vuonna Tampereella 2.6.2015. Päivään osallistuneita oli noin kolmekymmentä. Aamupäivä alkoi luennoilla, jotka käsittelivät koulumaailmaa ja yhteiskuntaa kestävän kehityksen moninaisesta näkökulmasta.
Iltapäiväksi osallistujat suuntasivat kohti Viikinsaarta, jossa loppupäivän ohjelma tapahtui. Viikinsaaren ohjelmasta vastasi Pirkanmaan seikkailukasvatusverkoston toimijoita. Iltapäivän tavoitteena oli lisätä ymmärrystä mitä seikkailukasvatus on. Ohjelma koostui neljästä toiminnallisesta menetelmästä.
Enne Viikinsaarelle tuloa osallistujille oli annettu ohje etsiä vihje rantauduttua saarelle. Epätietoisuuden ja alkuhämmingin jälkeen vihje löytyi. Lapun tai kirjeen sijaan osallistujien tulikin löytää henkilö, joka neuvoi seuraavalle paikalle. Itse sain toimia vihjehenkilönä:) Millainen on seikkailukasvattaja? Ja miltä hän näyttää? Näitä miettiessä siirryttiin ensimmäiseen varsinaiseen ohjelmanumeroon.

Ensimmäinen ohjelma oli nimeltään domino, jossa tarkoituksena oli muodostaa ihmisdomino puhumatta. Kullakin osallistujalla oli värikortti molemmissa olkapäissä, jonka hän ainoastaan näki. Jokaisen tuli asettua niin että molemmille olille oli samaa väriä vastaava olka vieressä.
Seuraavaksi tutustuttiin ryhmäläisiin piirtämällä Suomen kartta maahan ja asettumalla omalle lapsuuden kotipaikkakunnalleen. Ryhmät onnistuivat hyvin piirtämään Suomen epätasaiselle maastolle. Jokainen sai myös kertoa merkittävät luontokokemuksen, joka liittyi kotipaikkakuntaansa. Tutustumisen jälkeen ryhmä jakautui pareiksi ja heidän tehtävänään oli piilottaa aarre ja keksiä runo tai laulu reitistä aarteen luo. Runosuoni sykki hyvin. Hienoja ja kekseliäitä lauluja ja runoja syntyi kaikilta. Parien tuli löytää vihjerunon/ laulun avulla toisen parin aarteelle.
Aarteiden löydyttyä siirryttiin viimeiseen toiminnalliseen ohjelmaan, joka oli sokkosuunnistusta. Osallistujat jaettiin noin kahdeksan hengen ryhmiin, joissa heidän oli tarkoitus suunnitella reitti valitsemansa puun luokse. Reitin ollessa valmis ryhmä palasi lähtöviivalle ja heidän silmät sidottiin. Ryhmän tuli yhdessä suunnistaa valitsemalleen puulle käyttäen apunaan köyttää. Puut löytyivät hienosti, sillä rymäläiset luottivat hyvin omaan ryhmäänsä. Loukkaantumisiltakin vältyttiin ”enkeleiden” avulla. Enkeleitä oli kussakin ryhmässä yksi. He näkivät ja pystyivät varoittamaan sekä ennalta ehkäisemään vaaratilanteet.
Iltapäivä huipentui nokikahveihin nuotiopaikalle. Kahvittelun lomassa reflektoitiin ja käytiin läpi iltapäivää Viikonsaaressa. Uusia kokemuksia oli tullut, omalta mukavuusalueelta poistuttu ja paljon opittu uutta. Päivän aikana saatiin avattua mitä kaikkea seikkailukasvatus voi pitää sisällän, sekä miten sitä voidaan käyttää. Omasta puolesta voi sanoa että päivä oli onnistunut ja iso kiitos päivän toteuttaneille, jotka ottivat minut mukaan päivän toteuttamiseen.

Aurinkoista loppukesää kaikille!
harjoittelija Anna




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti