Viimeisiä viedään - superpäivitys

6.-10.7.2015

Viikko oli rento. Maanantaiaamu vietettiin jälleen jokseenkin tuttujen ja turvallisten pajojen parissa. Tämä päivä olikin myös ilon päivä, sillä kahdella luontopolkulaisilla oli onni ja tilaisuus korjauttaa pyöränsä asiaan omistautuneella pajalla kuntoon.

 Seuraavana päivä tutustuttiin hieman TEAK:in aikuiskoulutukseen, keskiviikkona Tullintorilla oli TYPA:n vuoro. Molemmat varteenotettavia vaihtoehtoja jos kriteerit osuu kohdilleen.

Torstai vielä meni voimavarakansioiden puuhasteluun, mutta seuraavana päivänä lähdettiinkin taas retkelle. Määränpää oli tällä kertaa Kaarinanpolun varrellla sijaitseva Katajajärven laavu.

Kävelymatka oli pitkä, mäkinen, helteinen ja suunnistustaitoja koetteleva, mutta perille päästiin upealle paikalle. Luonnon ihasteluun ei tosin jäänyt turhan paljon aikaa, sillä ruuan laitto alkoi samoin tein. Huomioitavanarvoista on, että retkipäivänä ei satanut lainkaan joten saimme grillailla rauhassa. Laavu vaikuttaa olevan suosittu hyvällä säällä, paria koiranulkoiluttajaa, lapsiperhettä ja maastopyöräilijöitä tuli tavattua. Reissu oli ylipäätään hyvin eläinpainotteinen. Jo menomatkalla näimme mielenkiintoisen kuoriaisen sekä parvittain perhosia.

Lammella asustaa jo monessa polvessa harvinaisempi kaakkuripariskunta poikasineen ja näihin aikoihin ranta näemmä myös kuhisee sammakonalkuja.

Syömäilyn jälkeen lähdimme reippailemaan bussipysäkille päin. Matkan varrella näimme kyyn poikasen, pienen rupikonnan sekä lisää ötököiden elämää. Bussin odottelua puolestaan kevensi kulman takaa ilmestynyt jänis, joka ilmeisesti päätti kulkevansa perille nopeammin omilla kintuillaan. Kovin antoisa retkipäivä johon kävelymatka toi oman sopivan haasteensa.

13.-17.7.2015

Maanantaina käynnistyi osalle meistä viimeinen kokonainen viikko. Aamupalasen jälkeen ryhdyimme tuohisrmusten tekoon. Kaarna varisi skasien otteessa leikatessamme sopivan levyisiä tuohinauhoja. Harjoittelua sai kuitenkin tehdä tavallisella kopiopaperilla. Joillekin tuohen käsittely oli tuttua kauraa, toiset puolestaan saivat touhusta haastetta itselleen. Lopulta täytyi uskoa että hahmotusvaikeuksienkin kanssa painiva yksilö voi oppia tekniikan ulkoa.
Tuota pikaa olikin taas ruokatauko. Loppupäivä puuhattiin jälleen voimavarakansioiden parissa. Päivä päättyi esitelmään yliopistosta ja pääsykokeista. Esitelmä oli kuulemma hyödyllinen, sen kyhäillyt luontopolkulainen kiittää.

Tiistaina oli vuorossa taas pyöräretkipäivä. Suurimmalla osalla olikin oma pyörä, muut lainasivat pyöräpajan pyöriä. Jaoimme tarvittavat varusteet kunkin reppuun, jonka jälkeen poljimme kohti Pyynikkiä mukavan lämpöisessä auringonpaisteessa. Lähestyttäessä määränpäätämme mukava lämpö muuttui kuitenkin kuumuudeksi ja kaikille taisikin tulla kunnolla hiki. Pysähdyimme hetkeksi ennen viimeistä jyrkkää nousua. Maasto on Pyynikin alueellakin yllättävän mäkistä. Se toi oman haasteensa pyöräilyyn. Tulipahan ainakin kuntoiltua vähän enemmän päivän aikana. Pyynikin näkötornin läheltä löysimme suojaisan ja rauhallisen levähdyspaikan, jossa päädyimme lounastamaankin. DIY -burgerimme saivat jopa jonkin verran mainetta somessa! Sattuipa yksi lenkkeilijäkin oikaisemaan taukopaikkamme ohitse. Muuten saimme olla rauhassa. Lounaan jälkeen saimme tehtäväksi askarrella "ikkunan" kesän Luontopolusta. Materiaaleina käytimme luonnonmateriaaleja, joita kiinnitimme siihen.  Teoksestamme tuli hieno ja se otettiinkin mukaan mukaan vietäväksi Etapille. Ennen lähtöä takaisin meillä oli vielä hyvin aikaa jakaa ajatuksia toisillemme kesän pajajaksosta. Monenlaisia asioita onkin yhdessä ehditty kokea. Hyvä vähän pysähtyä välillä niin, ettei ole heti kiire mihinkään. Oli kiva kuulla muiden ajatuksia yhteisistä hetkistä ja tulevasta. Ajatustuokiomme jälkeen pakkasimme tavarat kasaan, osa suuntasi suoraan kotiin ja toiset samaan reittiä takaisin Etapille.

Keskiviikko tarjosi askareita sekä tutustumista TAKKiin. Edellispäivän retkellä olleet trangiat kaipasivat pesua ja vanhat leivät asianmukaista hävittämistä. Loppupäivän sai tehdä voimavarakansioita, kirjoittaa palautelappuja tai päivittää blogia. Ainakin blogin parissa tuli rehkittyä ihan urakalla muun muassa teknisten vaikeuksien vuoksi.
TAKKin tutustuminen puolestaan meni hyvin, vierailua johdatti kannustava ja mukava Heikki -opettaja. Opinahjon monia koulutusaloja päästiin näkemään vaikka remontti hieman rajoittikin. TAKKissa kouluttautuminen on puolet nopeampaa kuin muissa kouluissa. Esimerkiksi kahden vuoden koulutus voidaan supistaa vuoteen tai jopa yhdeksään kuukauteen. Koulu järjesti ensimmäisenä naispainotteisen hitsauslinjan sekä miespainotteisen lähihoitajalinjan. Kivan näköisiä automiehiä kuulemma oli myös. ;)

Torstaiaamuna hupsuteltiin ulkona. Luontopolkulaiset muuntautuivat hampaattomiksi eläkeläiskansaksi, jotka piirissä toistivat eri eläinten nimiä. Tavoitteena oli tietysti olla nauramatta. Lystiä oli, mutta kunnialla selvittiin. Seuraava ohjelmanumero vaati tarkkaavaisuutta. Parit kertoivat toisilleen jonkin kivan muistonsa. Toisen piti kuunnella, ensin ilmeettömänä ja sitten normaalisti regoimalla. Sitten sama tarina piti kertoa parille takaisin, matkien myös eleitä. Jälkinmäinen tosin oli hankalampi muistaa. Tarinoita oli kiva kuunnella ja kuin itsestään jatkaa parin kanssa aheesta keskustelua. Tuli kyllä huomattua että on aika epämukavaa jos keskustelukumppani ei osoita kiinostusta kertomaasi. Erikoinen mutta mukava pikku tehtävä. Loppupäivästä päästiin ihastelemaan toistemme voimavarakansioita. Oli jännää nähdä mitä samoja tai eri valokuvia kukin oli teettänyt itselleen. Jokainen kansio kyllä edustaa tekijäänä hyvin. Rento päivä, joka alko valmistella alkuviikon päättäjäisiä.

Perjantai aamuna oli ensin aamupala tuttuun tapaan. Sen jälkeen siirryimme neukkariin. Siellä vähän herättelimme itseämme pienillä aivojumpalla. Saimme heittäytyä leikkisiksi pallojen avulla, joita heittelimme toisillemme. Samalla piti sanoa unelmien matkakohteen nimi ääneen. Haastetta tähän leikkiin saimme toisen pallon avulla. Hauskaa oli. Kun leikki oli leikitty aloimme kirjoitella ajatuksia ylös kuluneesta pajajaksosta. Hieman myöhemmin ajatukset luettiin meille ääneen.  Oli kiva kuulla mitä ajatuksia muilla on herännyt tästä yhteisestä pajajaksosta. Lounastauon jäkeen jatkoimme päivää keskeneräisten asioiden parissa, eli kirjottelimme positiivisia palautteita toisillemme kirjekuoriin ja suunnittelimme blogipäivityksiä.